Aina niin ajankohtainen ja puhututtava tasa-arvo kysymys alkoi viimeinki kutkuttamaan myös omia aivonystyröitäni. Suomessahan asiat ovat suhteellisen hyvällä tolalla tasa-arvon kannalta. Vai ovatko?
Mistä kaikesta me kärsimmekään miehiin verraten:

-No ainakin siitä kuuluisasta 80 sentistä.
- Ja tietysti nämä biologiset joka kuukausi toistuvat harmit.
- Niin ja lapset, nainenhan aika usein kotiin jää lasta hoitamaan.

Entäs sitten jo saavutut asiat:

-Saamme käydä koulut.
-Olemme tervetulleita työ elämään valmistuttuamme.
-Meillä on äänioikeus.
-Saamme valtion virkojam mm. eduskunnasta.
-Saamme esittää mielipiteemme.
-Saamme päättää omasta kehotamme.

Lisäksi vaadimme ja aika usein saamme myös tahtomme läpi:

-Miehen on kohteliasta tarjota kaikki.
(Meidän ei siis tarvitse maksaa)
- Meidät on saatettava kotiovelle.
(Emme tahdo kärsiä yksinäisistä kotimatkoista)
- Saamme kiukutella (vähintään) kerran kuussa ymmärrettävästä syystä
(mitä vain voi lyödä tämän piikkiin ;))
- Voimme katsoa kaikki saippuasarjat tv:stä.
(lätkä matsit voi katsoa aina tulos ruudusta tai teksti tv:stä tulokset Emmerdalea ei.)
-Meidät on tyydytettämisestämme seksin aikana on huolehdittava.
(Mies onnistuu kuitenkin)
- Meille on kohteliasta avata ovet.
(Tähän en kyllä keksi mitään järkevää.)
-Meidän ei tarvitse tehdä ruumiillista työtä jos mies on paikalla.
(Mies on kuitenkin vahvempi)
-Saamme antaa mojovan litsarin tai napakan potkun.
(Meitä sattuiisi enemmän, olemme heikkoja ja helpposti särkyviä)
-Meitä pitää suojella
(katso edellinen)
-Saamme flirttailla avoimesti sen olematta seksuaalista häirintää.
(hmm)
-Saamme toljottaa kadulla komistuksia eikä miehen siitä pitäisi ole millään.
(Miehet kuitenkin samassa tilanteessa yrittävät iskeä kyseisen mimmin.)

Siskot tämä on karrikoitua, mutta taidamme ehkä tehdä osaksi itsestämme alempi arvoisen ja heikommin pärjäävän.